Tervetuloa seuraamaan Emman ja Lillan elämää!

Vähän alkuun historiaa...
Päädyimme neljä vuotta sitten, pitkän harkinnan jälkeen hankkimaan espanjanvesikoira Emman.
Emma tuli meille Bonachòn-kennelistä Mynämäeltä.
Elämä Emman kanssa on sujunut hyvin. Se on hieno ja niiiin suloinen koira <3 joskin jääräpäinen :-)

Muistan kasvattajan joskus sanoneen, että espanjanvesikoira vie sydämen ja että kohta huomaa omistavansa niitä kaksi! tai enemmän, kuten eräät ;-) Itse en ole koskaan ajatellut omistavani useampaa kuin yhden koiran kerralla, mutta kuinkas kävikään!!!
Kiitos Liisalle, joka pitkän taivuttelun jälkeen sai minut suostumaan Emman astuttamiseen ;-) Tammikuun 17 pvä 2012 Emmalle syntyi kahdeksan suloista pentua, viisi poikaa ja kolme tyttöä. Yksi tytöistä asuu nyt meillä! Hänen nimensä on Lilla (Bonachón Nilla). Lillalla on paljon äitinsä luonteenpiirteitä, niin hyvässä kuin pahassa. Ulkoisesti tyttö muistuttaa Hessu-iskää. Lilla on kyllä avoimempi luonne kuin Emma ja virtaa sillä riittää, jos mahdollista vielä enemmän kuin Emmalla! Apua!!!

Emma on ollut meillä lähinnä kotikoira, jonkun verran on tullut agilitya kokeiltua ja nyt on tarkoitus keskittyä siihenkin paremmin molempien tyttöjen kanssa.

Elämä kahden koiran kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin.
Vauhtia on kyllä välillä (niin sisällä kuin ulkona) niin, että heikompaa hirvittää!
Sisällä äiti-Emma leikkii Lillan kanssa kauniisti, varoen. Ulkona Emman on vaikea pidätellä itseään ja vauhti on liikaa Lillalle! Äiti meinää jyrätä lapsensa!
Ihanaa kuitenkin seurata noita kahta, kun niillä tuntuu olevan niin kivaa keskenään! Uskon, että ratkaisu toisen koiran ottamisesta oli oikea.
Lilla on kova komentamaan niin äitiään kuin muakin (ainakin jos ruoan antaminen kestää :)), vielä ei pikkuinen ole ihan oppinut, että remuaminen ei tuota tulosta, ei äidin eikä munkaan suhteen.
Lilla on varsinainen duracell-pupu, meno on hurjaa kokoajan paitsi kun se nukkuu! Olemme kuitenkin edistyneet paikalla istumisen kanssa, nyt maltetaan jo odottaa suht pitkään lupaa syödä ja lupaa astua ulos ovesta. Aluksi se oli toivotonta! Lilla hyppi, pomppi ja remusi! Nyt maltetaan istua, otetaan katsekontakti ja odotetaan lupaa, yes! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
Päätin kuitenkin tällä viikolla sittenkin ilmoittautua kirpun kanssa pentukurssille, ihan vaan varmuuden vuoksi :)