Miten tää aika on mennyt näin nopeesti?!

Elikkäs Lillasta tuli puolivuotias pari viikkoa sitten ja yritän kovasti olla huomaamatta ettei se oo enää ihan vauva ;( Vaikka tottakai on kiva, että se kasvaa ja saa hiukan järkeä päähän!

Lilla 6 kk

Aika kuluu nopeesti myös näitten päivitysten kannalta. Ei ikinä oo aikaa, taikka sitten energiaa kirjotella, ja mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä vaikeempi on ryhtyä siihen.

Emman kanssa aloitettiin tossa toukokuun lopulla agilityn alkeiskurssi ATT:ssa, mutta nyt ollaan oltu kesätauolla ja treenit alkaa taas ensi maanantaina :)
Lilla taas on käynyt koko kesän Liisan pitämällä pentuagilitykurssilla. Vaikkei meistä koskaan mitään hyviä tulisikaan niin ainakin tolla taaperolla riittää intoa lajiin! Ei meinaa housuissaan pysyä lähdössä :D Ja kyllähän se muutenkin vaikuttaa ihan lupaavalta agilitykoiralta, jos vaan ohjaajakin oppis samaan tahtiin... :) Toivon vaan että jäis äitiinsä pienemmäksi ( Emma kanssa huonolla tuurilla joutuis maxiin).

treenailua :)

Mutta joo onneksi Emmallakin alkaa treenit taas. On meinaan äiskää mahtanu harmittaa kun Lilla pääsee joka viikko, mutta hän ei ollenkaan! Ei pystytä edes kauheesti pihalla mitään harjottelemaan kun ei se pysy pihassa :(

Viikko takaperin oli mätsärit Kupittaalla ja alunperin oli ideana että mentäis sinne kattelemaan ja sosiaalistamaan, mutta jotenkin löysin sitten kuitenkin itteni sieltä kehästä. Eipä sitä oltu kauheesti ehitty treenaamaan, mutta molemmat meni ihan ok nätisti. Ongelma oli vaan esittäjä kun en yhtään tiennyt mitä mun pitäis siellä tehdä ja oltiin vielä Emman kanssa meijän luokan ekat (kääääk!). Jouduin koko ajan kysymään tuomarilta mitä pitää tehdä ja siltikin onnistuin sekoilemaan siellä jotain omiani :D Lilla yllätti positiivisesti kun antoi katsoa hampaat, joita ei oo oikeen antanu meijänkään katsoa aikasemmin!
Tänään olis tarkoitus mennä Mynämäelle mätsäreihin kun totesin, että se on tosi hyvä tapa sosiaalistaa ja harjoitella niitä oikeita näyttelyitä varten (jonne vannoin etten koskaan menis, mutta kun toi äiti sai mut ylipuhuttua tähän mätsärihommaan niin ei näyttely varmaan paljon pahempi oo...).

Muuten ollaankin vietetty ihan rentoa kesälomaa metsälenkkeilyn sun muun parissa :) Mökilläkin ollaan pariin otteeseen oltu ja noi kiiturit on saanu juosta niin paljon kuin tykkää. Emma olis ollut koko ajan uimassa ja Lillakin juoksi Emman perässä kerran veteen. En kyllä tiiä mahtoko se edes tajuta että siinä on vettä! Ainakin se tuli aikast vikkelään sieltä pois eikä tullu edes rantaan enää sen jälkeen. Tais pieni pelästyä :D

Meijän metsälenkeissä menee näin marja-aikana varmaan kolme kertaa pidempään kun ei tyttöjä saa niistä mustikkapuskista ikinä pois. Ne vaan parkkeeraa johonkin hyvään kohtaan ja sitten vasta mennään kun varvut on melkeen tyhjiä :) Mutta mustikat ei oo kyllä mitään verrattuna vadelmiin! Lillakin kun menee pihalle pisulle niin se juoksee suoraan vadelmapensaaseen. Itse en siitä puskasta oo syönyt kuin ehkä kolme vadelmaa muut on menny koiruuksien suihin :D onkohan tää normaalia...?

vielä vähän kuvia samoilusta ja pihaleikeistä :)

meijän hönöt <3

mustikoita... ;)

<3

Paljon on ehtinyt tapahtua viime päivityksestä..

Vauhtia meillä riittää edelleenkin :)
Äiti ja tytär tulevat edelleen hyvin toimeen keskenään. Välillä leikki näyttää ja kuulostaa hurjalta, mutta hauskaa parivaljakolla on!
Emma on edelleen kiltti ja pehmeä äiti, joka sallii lapsensa tehdä mitä vaan (syödä hänen ruoat, viedä luu suusta jne.), paitsi nukkua hänen lähellä!
Viikonloppuna Emmalle tuli takaisku kun Lilla päätti asettua meidän sänkyyn. Pikkuneiti ymmärsi kuitenkin pysyä eripuolella sänkyä :)

Muutama viikko sitten treffattiin muutaman sisaruksen (Niilon, Namun ja Loimun) ja "serkkupuolen" (Oprin ja Oodin) kanssa Vehmaan metsässä.
Hauskaa ja vauhtia pikkusilla riitti. Ilkan arvio naperoiden väsymyksestä lenkin jälkeen ei ainakaan Lillan kohdalla osunut oikeaan! Äidin kanssa reuhottiin heti kotiin päästyä pitkät tovit!

Vappuna kävin Lillan kanssa tutustumassa Tivoliin, se olikin Lillan eka kerta Turussa. Ei tuntunut neitiä hirveästi häiritsevän ihmismäärä ja kovat äänet. Olisi pitänyt päästä moikkaamaan kanssa kaikkia :) Tivolin jälkeen menimme vielä Turun keskustaan Hansa-kortteliin ja kävelykadulle, eipä sielläkään Lilla tuumannut ihmeempiä. Treffattiin Hansassa espanjanvesikoira Almakin :) Lillalla tuntuu olevan parempi kärsivällisyys (yllätys!!) kuin äidillään! Emma ei kauan jaksa istua ja odotella aloillaan, Lilla sen sijaan otti ihan rennosti istuskellen ja katsellen ympärilleen!

Viime sunnuntaina nähtiin pentulan jälkeen ekan kerran Nestori-veli/poika ja Einari-eno/veli. Nestori oli niin komea poju <3 Hyvin pojat ja tytöt tulivat toimeen, pojat kyllä hieman ihmettelivät meidän tyttöjen vauhtia :) Emma-äiti opetti lapsille huonoja tapoja johdattaen ne jokaisen ojan pohjalle ;)

sisarukset hippasilla :)

ja isommat sisarukset... :D

parijonoon mars!

Eilen Roosa kävi Emman kanssa ATT:llä pääsykokeessa ja Emma (ja Roosakin) oli tosi loistava kokelas, toivotaan että läpäisivät kokeen. Lilla oli mukana tutustumassa jo toista kertaa agilitymaailmaan, otti tuttuun tapaansa rennosti :)

Ensi sunnuntaina Lilla aloittaa oman agility-harrastuksensa Ilkan ja Liisan opastuksella pentuagility-kurssilla.

Tervetuloa seuraamaan Emman ja Lillan elämää!

Vähän alkuun historiaa...
Päädyimme neljä vuotta sitten, pitkän harkinnan jälkeen hankkimaan espanjanvesikoira Emman.
Emma tuli meille Bonachòn-kennelistä Mynämäeltä.
Elämä Emman kanssa on sujunut hyvin. Se on hieno ja niiiin suloinen koira <3 joskin jääräpäinen :-)

Muistan kasvattajan joskus sanoneen, että espanjanvesikoira vie sydämen ja että kohta huomaa omistavansa niitä kaksi! tai enemmän, kuten eräät ;-) Itse en ole koskaan ajatellut omistavani useampaa kuin yhden koiran kerralla, mutta kuinkas kävikään!!!
Kiitos Liisalle, joka pitkän taivuttelun jälkeen sai minut suostumaan Emman astuttamiseen ;-) Tammikuun 17 pvä 2012 Emmalle syntyi kahdeksan suloista pentua, viisi poikaa ja kolme tyttöä. Yksi tytöistä asuu nyt meillä! Hänen nimensä on Lilla (Bonachón Nilla). Lillalla on paljon äitinsä luonteenpiirteitä, niin hyvässä kuin pahassa. Ulkoisesti tyttö muistuttaa Hessu-iskää. Lilla on kyllä avoimempi luonne kuin Emma ja virtaa sillä riittää, jos mahdollista vielä enemmän kuin Emmalla! Apua!!!

Emma on ollut meillä lähinnä kotikoira, jonkun verran on tullut agilitya kokeiltua ja nyt on tarkoitus keskittyä siihenkin paremmin molempien tyttöjen kanssa.

Elämä kahden koiran kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin.
Vauhtia on kyllä välillä (niin sisällä kuin ulkona) niin, että heikompaa hirvittää!
Sisällä äiti-Emma leikkii Lillan kanssa kauniisti, varoen. Ulkona Emman on vaikea pidätellä itseään ja vauhti on liikaa Lillalle! Äiti meinää jyrätä lapsensa!
Ihanaa kuitenkin seurata noita kahta, kun niillä tuntuu olevan niin kivaa keskenään! Uskon, että ratkaisu toisen koiran ottamisesta oli oikea.
Lilla on kova komentamaan niin äitiään kuin muakin (ainakin jos ruoan antaminen kestää :)), vielä ei pikkuinen ole ihan oppinut, että remuaminen ei tuota tulosta, ei äidin eikä munkaan suhteen.
Lilla on varsinainen duracell-pupu, meno on hurjaa kokoajan paitsi kun se nukkuu! Olemme kuitenkin edistyneet paikalla istumisen kanssa, nyt maltetaan jo odottaa suht pitkään lupaa syödä ja lupaa astua ulos ovesta. Aluksi se oli toivotonta! Lilla hyppi, pomppi ja remusi! Nyt maltetaan istua, otetaan katsekontakti ja odotetaan lupaa, yes! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
Päätin kuitenkin tällä viikolla sittenkin ilmoittautua kirpun kanssa pentukurssille, ihan vaan varmuuden vuoksi :)